Viime yönä paikallisessa yökerhossa kolmekymppinen herras henkilö lähestyi mielenkiintoisella iskurepliikillä.-Mitä me tehdään täällä? Siihen tämä tyttö joka katseli tanssilattian tummaa katseidenkerääjä vastasi ajatuksissaan: -juhlitaan tyttöjen kanssa synttäreitä.Tämän jälkeen huomasin epäkohteliaan käytökseni ja käännyin katsomaan viereeni istunutta miestä.Ulkoinen anti ei vastannut korkeintaan kuin välttävästi omaa kriteerilistaani.No siihen mies jatkoi -tarkoitin mikä on olemassa olomme merkitys?Huokaisten käännyin seuralaiseni puoleen aikeissa vastata etten millään jaksa nyt pohtia ihmisyyden syvimpiä tarkoituksia.Kuitenkin huomasin tilanteen ironian,en nauttinut tippaakaan baariin "metsästä ja kaada"-mentaliteetista ja mies oli saanut turtuneen ajatteluni hetkeksi virkistymään.Samalla hetkellä ystäväni tuli keskeyttämään tilanteen ja unohdin koko kaverin.
Kyllähän sitä olemassa olon merkitystä tulee pohdittua useinkin.Tällä ihmisellä oli kuitenkin selvästi tarkoitus etsiä rinnalleen nainen,suvun jatkaja,ihmisrodun tulevaisuuden säilyttäjä,kodinhenki hellan ja nyrkin väliin.(Kyllä,käytän yleistyksiä,nyt ja jatkossa,niihin enempi tai vähempi uskoen).Mielestäni törmäsin kuitenkin häviävään ajattelutapaan kolmekymppisten miesten maailmassa.
Maailma muuttuu:luottaminen,turva,pysyvyys ja perusarvot karisevat kolisten jättäen jälkeensä heikon itsetunnon kovilla kuorilla.Naisista on tullut miehiä ja nyt annetaan takaisin oikein korkojen kera.Petetään miestä hohdokkaamman kanssa ja kun se aiemmin on salaillen pidetty omana virranlähteenä niin nykyään naiset puhuvat toisilleen kovaan ääneen ja korkealta kuinka helppoa miehillä on leikkiä.
Kertokaanhan minkä ihmeen takia tässä maailmassa jossa avioerot ovat enemmänkin sääntö kuin poikkeus kannattaisi sitoa itsensä parisuhteeseen joka jokatapauksessa jossain vaiheessa tekee olosi riittämättömäksi ja onnettomaksi?Poikkeuksia on yhtäpaljon kuin suhteellisuusteoriassa.
Ei ollut ongelmia ennen tätä yltäkylläisyyden mailmaa,valittavana oli joko kylän ´Pekka tai jos hyvin kävi niin lähikylän Einari.Ympärillämme on niin paljon informaatiota,valheellista mediaa ja "täydellisen parisuhteen"malleja että tavallinen ei enää riitä.Tasa-arvoyhteiskunta on muuttunut kilpailuksi myös muilta osin,naiset ovat löytäneet tarpeensa ja käyttävät nyt miesten heille näyttämiä esimerkkejä siitä kuinka saa toisen tuntemaan itsensä olemattomaksi.
En halua olla sidottu ja pelkään hetkeä kun löydän ihmisen jonka kylkiluuhun juurrun kiinni.Minulle sinkkuus on huimaavaa itsenäisyyttä,aikaa ja tavoitteisiin pyrkimistä.Näytän upealta koska minulla on aikaa ja halua panostaa itseeni.Minun ei tarvitse selitellä kenellekään menojani ja mikäli haluan keskustella olemassa olon merkityksestä,voin tehdä sen esimerkiksi lauantai aamuyöllä.Tarjoten kupin teetä miehelle joka ei yltänyt kriteerilistalle mutta teki sinne lisäyksen.-Miehen täytyy saada yhdellä lauseella koko olemassa olosi merkitys vavisemaan.
Kyllä,piru vie että kriteerit on kovat ja nämä ovat ehtoja vain satunnaisille kumppaneille.Seurustelusuhteen aloittaminen kanssani kysyykin mieheltä jo mahdottomia ominaisuuksia.Suosittelen sinkkuelämää lämpimästi,opit tuntemaan itsesi ja arvosi ja jos jonain päivänä kohtaat soulmeittisi niin tiedät sen kyllä.Siihen saakka en tuohon soppaan lusikkaani pistä.